Ryhmäpuheenvuoro sote- lausunnosta

Kirjoitukset

ryhmäpuheenvuoro 3.3.2014 valtuustossa

LAUSUNTOPYYNTÖ SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON JÄRJESTÄMISLAIN HALLITUKSEN ESITYKSEN LUONNOKSESTA

Puheenjohtaja, valtuustokollegat, hyvät läsnäolijat

Valtuustolla on tänään tehtävänä evästää kaupunginhallitusta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja rahoittamista koskevasta lakiluonnoksesta annettavaa lausuntoa varten. Jotta voimme asiasta jotain lausua, on syytä pitää kirkkaana mielessä mikä on tämän lain alkuperäinen tarkoitus.

Tavoitteena on luoda edellytykset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen riittävälle ja yhdenvertaiselle saatavuudelle koko maassa, varmistaa toimiva ja eheä kustannustehokas sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne sekä edistää sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toiminnallista ja rakenteellista integraatiota sekä vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

Lain tavoitteisiin on helppo yhtyä, kuten myös valtuuston jo aiemmin määrittelemiin askelmerkkeihin. Valmistelutekstissä on kiinnitetty hyvin huomioita moniin seikkoihin, jotka lakiluonnoksessa vaativat tarkentamista. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä toteaa että näiltä osin ei ole tarvetta muuttaa Porvoon aiemmin määrittelemiä reunaehtoja. Haluamme kuitenkin korostaa muutamia mielestämme tärkeitä huomioitavia kohtia.

Lausunnossa on suuri houkutus tarkastella asiaa vain porvoolaisesta näkökulmasta. Me emme saa kuitenkaan unohtaa laajempaa vastuuta palvelujen järjestämisessä.

Useissa näistä olemme riippuvaisia yhteistyöstä muiden kuntien kanssa, siksi pelkkä omasta perspektiivistä tarkastelu ei olisi viisasta. Myös kansalaisten kasvava valinnanvapaus palveluista on otettava huomioon,jolloin mm. kuntarajat hämärtyvät.

Valtuustoryhmämme mielestä olennaista on, että kansalaisen tulee saada yhdenvertaisesti palvelua riippumatta siitä miten tämä on hallinnoitu, rahoitettu tai mikä sattuu olemaan hänen asuinkunta, varallisuus tai yhteiskunnallinen asema.

Tässä lakiluonnos on kovin erikoissairaanhoitopainotteinen. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, koska tämä osuus kustannuksista on noin 40%. Lisäksi tähän liittyvällä tutkimus ja kehittämistoiminnalla on sairauksien hoidonkannalta suuri merkitys.

Vaikka usein kuulee puhuttavan erikoissairaanhoidon kalleudesta, tämä ei mielestämme ole ongelman ydin, ainakaan täällä Uudellamaalla. Nykyinen Helsingin Uudenmaan Sairaanhoitopiiri on osoittautunut kustannustehokkaammaksi kuin muut sairaanhoitopiirit. HUS alueen kuntien erikoissairaanhoidon nettomenot ovat muusta maasta poiketen reaalisesti laskeneet vuodesta 2002 lukien.

Uusmaalaisesta näkökulmasta katsottuna juuri erikoissairaanhoito on tällä alueella terveydenhoidon kokonaisuudessa kaikkein toimivin osa-alue. Se onsitä koko Suomen mittakaavassa, ollen myös kansainvälisesti vertailtunakustannustehokas ja arvostettu toimija niin itse hoidossa,potilasturvallisuudessa kuin myös koulutuksessa ja tutkimuksessa. Siksierikoissairaanhoidon osalta ei nykyistä kokonaisuutta tule missään nimessälähteä hajauttamaan.

Yksi keskeinen lähtökohta on tämän nykyisen toimivan kokonaisuuden turvaaminen. Tähän olennaisesti liittyy perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon yhteistyöedellytysten parantaminen ja tähän liittyvien raja-aitojen häivyttäminen. Meillä tämä tarkoittaa esimerkiksi itäisen terveysaseman rakentamista Porvoon Sairaalan yhteyteen. Tämä aito yhteispäivystys olisi potilaan kannalta hyvä asia, koska se parantaisi palvelua ja ohjautumista nopeammin oikeaan hoitoon, lisäten samalla potilasturvallisuutta. Tässä tehokkaampi potilasohjaus sekä lääkäreiden konsultaatiot vastaavat niihin tavoitteisiin, joita laillakin haetaan. Resurssien kohdentaminen oikea-aikaisesti on tärkeää, koska se vahvistaa peruspalveluiden mahdollisuutta vastata niihin tarpeisiin, joita mm. väestön ikääntyminen tuo mukanaan. Tämä on luonteva ja järkevä kehityssuunta.

Koska tähän kokonaisuuteen liittyy olennaisesti myös monta muutakin toimintaan liittyvää tukipalvelua, kuten mm. kuvantaminen, laboratoriopalvelut, välinehuolto, apuvälineet, lääkkeet, pesulapalvelut ym. ja myös ruokahuollon yhteistyö on nähty yhtenä vaihtoehtona. Olisi toivottavaa, että näiltä osin toimintaympäristö olisi mahdollisimman selkeä.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä edellyttää, että kaupunginhallitus lausunnossaan korostaisi nykyjärjestelmän hyviä puolia ja nykyisten kehittämislinjauksien turvaamista.

Myös henkilöstön asema näissä mahdollisissa muutoksissa tulee olla selkeästi määritelty. Tällä on olennainen merkitys, koska valtaosin nämä palvelut nojaavat osaavaan henkilöstöön, joiden saatavuus tulevaisuudessa tulee olemaan merkittävä haaste. On huolestuttavaa, että Lakiluonnoksen perusteella terveydenhuollon hallintorakenne olisi nykyisestä mutkistumassa ja hallinnontasot lisääntymässä, käsittäen perustason alueen, sosiaali- ja terveysalueen sekä erityisvastuualueen.

Nämä kaikki vaativat kaikki oman valmistelu- ja päätöksentekokoneistonsa, jolloin on vaikea nähdä näitä nykyistä kustannustehokkaampana ja palveluja vahvistavana. Koska näiden suhdetta kunnalliseen päätöksentekoon ei ilmeisesti ole ratkaistu, tuntuisi olemassa olevien rakenteiden kehittäminen järkevämmältä vaihtoehdolta kuin hallinnon nykyisestään monimutkaistaminen.

Hallintoa tulee kehittää sen suuntaisiksi että kunnalla on mahdollisuus toiminnan kehittämisen kautta mahdollisuudet ohjata rahoittamiaan palveluja.

Tuo mainittu erikoissairaanhoitokeskeisyys näkyy siinä, että lausunnolla olevassa lakiluonnoksessa ei juurikaan esitetä ratkaisuja sosiaalihuollon palveluiden järjestämiseen, mikä myös tässä valtuuston valmistelutekstissä on mainittu. Tätä asiaa tulee mielestämme korostaa, koska palveluiden integraatiolla ja eri sektoreiden välisellä yhteistyö on olennainen asia terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisessa. Tähän ei pidä luoda nyt uusia raja-aitoja, kun vanhatkin tulisi saada puretuiksi.

Tässä valtuuston valmistelutekstissä todetaan että Porvoon kaupunki ei pidä kuntayhtymämallia ratkaisuna sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle. Tiedostaen tämän hallintomallin kehittämistarpeet, herää tästä kysymys mikä olisi parempi malli siinä tapauksessa, jossa puhutaan useamman kunnan kokonaisuudesta. Kuntaliitokset tietenkin olisivat yksi ratkaisu, mutta niihin tässä lakiluonnoksessa oteta kantaa ja niistä ei voi Porvoon kaupunki edes toisten kuntien puolesta päättää.

Jos tällaisia lauseita tänne laitetaan, olisi aiheellista esittää myös perusteltu vaihtoehto, etenkin kun nuo esitetyt hallintohimmelit tuntuvat matkalta ojasta allikkoon. Jos puhutaan järjestämisvastuusta, on tärkeää lähtökohta muodostaa sellaisia kokonaisuuksia joilla on realistinen kantokyky ja vakaus selvitä sille asetetuista vastuista.

Mikä takaisi sen, että Porvoon alueen kuntien muodostama perustason alue muodostuisi juuri sellaiseksi, jossa taloudelliset toimintaedellytykset ovat riittävät? Tämä on otettava huomioon ja on tarkkaan harkittava minkälaisia kantoja me näihin kuntayhtymiin otamme, jos haluamme että muut kunnat tekevät kanssamme yhteistyötä.

Jos lailla haetaan yhdenvertaisuutta, on tosiasia että kuntien taloudelliset lähtökohdat tarjota palveluja ovat erilaiset. Tämä on myös yhdenvertaisuuden kannalta keskeinen kysymys ja tämän lain lähtökohta. Tämän ongelman poistamiseksi tulee tällä lailla ja sen tuomilla rakenteilla luoda edellytykset.

Jos lailla haetaan kustannustehokkuutta, siinä ei esitetä ratkaisua päällekkäiselle palvelutarjonnalle, jossa kustannuksia siirretään maksajalta toiselle ilman että kenelläkään on kokonaisnäkemystä saati ohjausta kokonaisuudesta.  Tämä rahoituksen monikanavaisuus lisää kokonaiskustannuksia, on usein potilaan kannalta sekava ja on yksi syy väestöryhmien välisten terveyserojen kasvuun.

Käsittääkseni tähän ollaan kuntarakenteen tavoin etsimässä kokonaisratkaisua. Näiden asioiden eteneminen kunkin omaan tahtiin, on omiaan hankaloittamaan tämän sosiaali- ja terveyshuollon järjestämislain tavoitteiden toetutumista. Kiteytyksenä voisi todeta, että alkuasetelma ratkaisuksi näytti aluksi varsin simppeliltä. Siinä erikoissairaanhoito olisi järjestetty nykyisenHUS:n pohjalle. Erikoissairaanhoidon ja perusterveyden hoidon integraatio olisi toteutettu Porvoon sairaanhoitoalueen alueella lisättynä alueen sosiaalitoimen ja muiden toimialojen integraatiolla.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta eri intressiryhmien näkökulmasta katsottuna siihen ei oltu tarpeeksi kypsiä. Ehkä tämän sotehärdellin jälkeen olisi syytä tarkistaa uudelleen olisiko kokonaisuuden kannalta järkevääkehitystä hankaloittavat asetelmat mahdollisesti tasoittuneet.

Tapani Eskola